Tietoa biotuotetehtaan natrium- ja sulfaattipäästöistä vesistöön

Metsä Fibren nykyisellä Äänekosken sellutehtaalla ja suunnitellulla biotuotetehtaalla sellun valmistuksen pääasiallisena keittokemikaalina käytetään natriumhydroksidia eli lipeää ja rikkikemikaaleja. Rikkiä ja natriumia tulee valmistusprosessiin raaka-aineiden kuten hakkeen, veden sekä kemikaalien mukana.
    
Biotuotetehtaassa vettä kierrätetään huomattavasti tehokkaammin kuin missään muussa sellutehtaassa maailmassa, minkä ansiosta biotuotetehdas saavuttaa erittäin tiukat päästötavoitteet. Biotuotetehtaalta johdetaan vesistöön natriumia noin 40 prosenttia enemmän ja rikkiä noin 15 prosenttia vähemmän kuin Äänekosken nykyisestä sellutehtaasta.

Tehokas vesien kierrättäminen johtaa puusta tulevien kaliumin ja kloorin rikastumiseen kemikaalikierrossa. Klooria tulee kiertoon myös valkaisun jätevesien talteenotosta. Kaliumin ja kloorin rikastuminen aiheuttaa likaantumista ja korroosiota prosessilaitteissa. Siksi kaliumia ja klooria on poistettava kemikaalikierrosta, jolloin häviää myös natriumia ja sulfaatiksi hapettunutta rikkiä.

Arvio biotuotetehtaan sulfaatti- ja natriumpäästöistä

Sulfaatti- ja natriumpäästöt perustuvat nykyisen Äänekosken tehtaan päästöihin ja biotuotetehtaan natrium-rikkitaseeseen.

Sulfaatin ja natriumin merkitys vesistössä

Sulfaatti

Sulfaatti on hapettunut rikkiyhdiste, jota esiintyy luontaisesti järvivesissä 5-20 mg/l ja Itämeressä 400–500 mg/l.  

Sulfaattia ei ole mainittu valtioneuvoston antamassa vesiympäristölle vaarallisten tai haitallisten aineiden asetuksessa (1022/2006), eikä sille ole pintavesille asetettuja laatunormeja. Pohjaveden sulfaatin raja-arvo on 150 mg/l valtioneuvoston asetuksessa vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) ja talousveden 250 mg/l sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa (461/2000).
   

Natrium

Natriumia (Na) on suomalaisissa järvissä keskimäärin 5,5 mg/ l ja Itämeressä natriumia on noin 2000 mg/ l.

Natriumia ei ole luokiteltu vesiympäristölle vaarallisiin tai haitallisiin aineisiin (1022/2006) eikä sille ole asetettu maksimiarvoja, lukuun ottamatta juomavettä, jonka natriumin enimmäisarvo on 200 mg/l (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 461/2000).

Biotuotetehtaan kuormitus vesistöön

Vuositasolla biotuotetehtaasta johdetaan rikkiä sulfaatiksi laskettuna vesistöön noin 13 000 tonnia. Sekoittuessaan Kuhnamon keskimääräiseen virtaamaan (~ 80 m3/s) kasvaa vesistön sulfaattipitoisuus 5 mg/l. Nykyinen tehdas nostaa vesistöalueen sulfaattipitoisuutta 6 mg/l. Näin ollen vesistön sulfaattipitoisuus laskee nykyisestä.

Biotuotetehtaan vaikutuksesta vesistöalueen natriumpitoisuus kasvaa taustapitoisuudesta 7 mg/l. Nykyinen sellutehdas nostaa vesistöalueen natriumpitoisuutta 5 mg/l. Näin ollen vesistön natriumpitoisuus nousee 2 mg/l nykyisestä.  

Biotuotetehtaan ympäristölupapäätöksessä on annettu lupamääräys selvittää natriumpäästön vaikutukset vesialueella. Tässä selvityksessä analysoidaan myös sulfaattipäästöjen vaikutukset Kuhnamoon.

Biotuotetehtaan aiheuttamat muutokset eivät vaikuta Kuhnamon veden virkistys- tai muuhun käyttöön.

*****************************************************************************************************************

Kysymys: Minkälaisia vaikutuksia biotuotetehtaan sulfaattipäästöillä on vesistöön?

Vastaus: Biotuotetehtaan sulfaattipäästöt eivät vaikuta alapuolisen vesistön virkistys- tai muuhun käyttöön tai ekologiseen tilaan. Sellutehtaat käyttävät isoja vesimääriä, mikä johtaa suhteellisen alhaisiin sulfaattipitoisuuksiin jätevesissä. Lisäksi biotuotetehtaan alapuolinen vesistö on tilavuudeltaan suuri ja voimakkaasti virtaava, joten haitallisia vesistövaikutuksia ei ole odotettavissa.

Biotuotetehtaan ympäristölupapäätöksessä on määräys selvittää natriumpäästön vaikutukset vesialueella. Tässä selvityksessä analysoidaan myös sulfaattipäästöjen vaikutukset Kuhnamoon.

Kysymys: Onko sulfaattipäästöille luparajoja?

Vastaus: Metsäteollisuudessa jäte- ja vesistövesien sulfaattipitoisuuksia ja vesistöön kohdistuvaa sulfaattikuormitusta seurataan säännöllisesti tarkkailuohjelmien, laitosten omavalvonnan sekä ympäristöhallinnon vesistöseurantojen puitteissa, mutta päästöraja-arvoja sulfaatille ei ole.

Natriumsulfaattia ei ole luokiteltu ympäristölle haitalliseksi aineeksi, ja sitä esiintyy vesistöissä luontaisesti. Natriumsulfaattia ei ole mainittu valtioneuvoston antamassa vesiympäristölle vaarallisten tai haitallisten aineiden asetuksessa (1022/2006), eikä sille ole pintavesille asetettuja laatunormeja.  Sulfaattia käytetään yleisesti muun muassa elintarvikkeissa ja pesuaineissa.

Biotuotetehtaalle myönnetyssä ympäristöluvassa on selvitysvelvollisuus lisääntyvän natriumin kannalta. Selvitämme natrium- ja lämpöpäästöjen yhteisvaikutuksen vesistössä etenkin happitalouden ja rehevöitymiskehityksen kannalta.

Kysymys: Vaikuttaako biotuotetehdas vedenlaatuun Päijänteessä, jonne Kuhnamo laskee?

Vastaus: Päijänteen vedenlaatu ei heikkene, ja Päijänteen sulfaattipitoisuus pienenee nykyisestä biotuotetehtaan käynnistyttyä. Päijänteen suureen virtaamaan sekoittuneena (300 m3/s) biotuotetehtaan sulfaattipäästön vaikutus vesistöön on 1,6 mg/l, mikä on 0,2 mg/l vähemmän kuin nykyisen sellutehtaan aiheuttama sulfaattipitoisuus Päijänteessä. Juomaveden sallittu sulfaattipitoisuus on 250 mg/l, ja järvien luontainen sulfaattipitoisuus on 5–20 mg/l Suomessa.

Kysymys: Minkälainen aine natriumsulfaatti on? Onko se vaarallista ihmiselle tai luonnolle?

Vastaus: Natriumsulfaattia ei ole luokiteltu ympäristölle haitalliseksi aineeksi. Se voi aiheuttaa ongelmia yleensä vain pienissä vesistöissä, joissa veden virtaus on vähäistä, minkä vuoksi sulfaatti saattaa kerrostua vesistöjen pohjaan ja veden suolapitoisuus nousta. Tällöin happi voi kulua loppuun pohjan läheisessä vesikerroksessa ja vapauttaa esimerkiksi vesistöä rehevöittävää fosforia pohjasta. Vesistöissä, joiden virtaama on suuri, sulfaatti sekoittuu suurempaan vesimäärään, eikä tätä ongelmaa ole.

Sulfaattia esiintyy luontaisesti järvivesissä 5–20 mg/l ja Itämeressä 400–500 mg/l, ja sitä käytetään yleisesti muun muassa elintarvikkeissa ja pesuaineissa. Biotuotetehtaalta vesistöön johdettu sulfaatti nostaa vesistön sulfaattipitoisuutta keskimäärin vain noin 5 mg/l, ja sulfaattimäärät pysyvät Suomen järvien luonnollisen sulfaattipitoisuuksien rajoissa.
 
Sulfaattia ei ole mainittu valtioneuvoston antamassa vesiympäristölle vaarallisten tai haitallisten aineiden asetuksessa (1022/2006), eikä sille ole pintavesille asetettuja laatunormeja.

comments powered by Disqus
Palaa etusivulle